Lokakuu 2012: Matkapuhelintaajuinen säteily johti DNA-vaurioihin maksa- ja munuaissoluissa, kun hiiriä altistettiin päivittäin tunnin ajan huomattavasti alle nykyisten raja-arvojen suuruiselle matkapuhelimen säteilylle (tehotiheys 2,4 W/m2 ja SAR-arvo 0,6 W/kg).
Lokakuu 2012: Laajassa japanilaistutkimuksessa selvitettiin matkapuhelimen käytön yhteyttä nuorten psyykkiseen terveyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että yläkouluikäisillä nuorilla, jotka käyttivät matkapuhelinta mentyään jo vuoteeseen, oli suurempi riski huonoon psyykkiseen terveyteen sekä itsetuhoisiin ja itsemurha-ajatuksiin. Lisäksi nukkumaanmenoajan jälkeen matkapuhelinta käyttäneet nuoret nukkuivat vähemmän.
Syyskuu 2012: Satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että pulssimainen sähkömagneettinen säteily lisää veri-aivoesteen läpäisevyyttä rotilla. Sen ohella havaittiin jonkin verran myös punaisten verisolujen vuotoa kudoksiin, mikä viittaa tutkijoiden mukaan lievään verisuonivaurioon. Tutkimus vahvistaa jo aiempia tutkimuksia: yhdysvaltalaiset tutkijat havaitsivat jo 1970-luvulla ja ruotsalaistutkijat vuonna 1994, että radiotaajuinen säteily heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä.
Yhdysvaltalaistutkimuksesta kertova linkki
Syyskuu 2012: Hiirien aivoille aiheutui haittaa siitä, että ne altistettiin kuukauden vain kuusi minuuttia kestävälle päivittäiselle matkapuhelintaajuiselle säteilylle, joka alitti nykyiset raja-arvot. Tulokset viittasivat tutkijoiden mukaan siihen, että pitkäaikainen mikroaaltosäteily voi vaurioittaa aivojen hippokampusta. Se voi edelleen aiheuttaa kognitiivisten toimintojen häiriöitä, kuten oppimisen ja muistin heikkenemistä.
Syyskuu 2012: Erittäin heikot magneettikentät (jopa 0,025 mikroT) vaikuttavat solujen toimintaan aiheuttamalla muutoksia ATP:ssa (solujen energianlähde) ja AMPK:ssa (solujen energia-aineenvaihdunnan säätelijä). Tulokset voivat olla hyvin merkittäviä, koska ATP:lla ja AMPK:lla on keskeinen rooli ihmisen fysiologiassa, ja ne liittyvät myös diabetekseen, syöpään ja ikääntymiseen.
Elokuu 2012: Urosrottia altistettiin matkapuhelinsäteilylle 2 tuntia päivässä 45 päivän ajan. Se johti testosteronitasojen laskuun, lisääntyneeseen kaspaasi 3 -entsyymin muodostumiseen sekä runsaampaan epämuodostuneiden siittiöiden määrään kontrolliryhmään verrattuna. Koe-eläinten paino myös laski verrattuna lumeryhmään. Tutkijat arvelivat sperman laadun heikkenemisen syyksi lisääntynyttä vapaiden radikaalien muodostumista.
Elokuu 2012: Nuorten koe-eläinten altistaminen 16,5 GHz taajuiselle, voimakkuudeltaan heikolle mikroaaltosäteilylle johti vaikutuksiin aivosoluissa, entsyymeissä ja gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Tutkijat katsoivat tulosten osoittavan, että vaikuttaessaan aivosolujen solukalvoilla sähkömagneettiset kentät aiheuttavat tulehdusta ja saattavat myös aiheuttaa kasvaimia.
Elokuu 2012: Matkapuhelinta keskimäärin 12,5 vuotta käyttäneiden syljessä havaittiin enemmän oksidatiivista stressiä kuin matkapuhelinta käyttämättömillä.
Elokuu 2012: Matkapuhelintaajuinen säteily häiritsi veren melatoniinin ja testosteronin vuorokaudenajasta riippuvaista vaihtelua koe-eläimillä. Tulokset viittasivat lisäksi siihen, että matkapuhelinsäteilyn vaikutukset melatoniinin muodostumiseen ovat suurempia kuin testosteroniin ja että melatoniinilla on testosteronia säätelevää vaikutusta. Tutkimuksessa koe-eläimet oli altistettu säteilymäärälle, joka alitti reilusti nykyiset turvarajat.
Elokuu 2012: Oksidatiivinen stressi lisääntyi ja entsymaattinen aktiviteetti häiriintyi kiveksissä, kun hiiret altistettiin päivittäin 15, 30 tai 60 minuutiksi matkapuhelinsäteilylle, jonka määrä oli nykyiset raja-arvot alittavaa. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että C- ja E-vitamiini vähensivät säteilyn aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.
Unkarilaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää sähkömagneettisiin kenttiin liitetyn idiopaattisen ympäristöyliherkkyyden psykofysiologista taustaa. Sen vuoksi järjestettiin provokaatiotutkimus, johon osallistui omasta mielestään sähköherkkää 29 koehenkilöä ja 40 vertailuryhmään kuuluvaa henkilöä. Sähköherkkiä koehenkilöitä pyydettiin tunnistamaan 50 Hz taajuinen ja 0,5 mT vahvuinen magneettikenttä, joka johdettiin heidän oikeaan käteensä 20 peräkkäisenä 1 minuutin jaksona. Lisäksi mitattiin sydämen syke ja sykkeen vaihtelut. Tuloksena havaittiin, että sähköherkkyydestä kärsivät kykenivät satunnaista tilastollista todennäköisyyttä useammin erottamaan signaalin toisin kuin kontrolliryhmään kuuluvat. Lisäksi sähköherkkyydestä kärsivät kykenivät tekemään päätöksen magneettikentän olemassaolosta vertailuryhmää herkemmin. Niiden jaksojen kohdalla, jolloin sähköherkkyydestä kärsivät olivat tunnistaneet oikein altistuneensa magneettikentälle, myös heidän sydämen sykkeessä ja sykevälivaihtelussa oli havaittavissa enemmän muutoksia. Tutkijat totesivatkin tutkimuksen johtopäätöksissä, että magneettikentän erottaminen saattaa olla mahdollista joillekin sähköherkille. Jossain määrin ristiriidassa omien tutkimustulostensa kanssa tutkijat totesivat lopuksi, että vaikkakin lisääntyneellä herkkyydellä voi olla osansa idiopaattisen sähköherkkyyden syntymisessä ja sen jatkumisessa, ”magneettikenttiin liitetyt oireet tuntuvat olevan pääasiassa psyykkisperäisiä”.
Kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta on rottien kiveksille, jos rotat altistetaan standardien mukaiselle langattomien Internet-yhteyksien käyttämälle 2.437 GHz taajuiselle radiotaajuiselle säteilylle. Tuloksena havaittiin, että säteilyä saaneiden rottien kiveksissä DNA-vaurioista kertovien aineiden määrät (8-hydroksi-2′-deoksiguanosiini ja 8-hydroksiguanosiini) olivat lisääntyneet. Lisäksi elimistön itsensä muodostamien antioksidanttien katalaasin ja glutationin tasot olivat laskeneet koeryhmässä, mikä tutkijoiden mukaan saattoi johtua radiotaajuisen säteilyn entsyymiaktiivisuutta vähentävästä vaikutuksesta. Tutkijoiden mukaan tulokset herättävät kysymyksiä Wlan-reitittimien turvallisuudesta kasvuiässä oleville organismeille, millä saattaa olla vaikutusta hedelmällisyyteen ja kivesten itusoluihin.
Lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui 30 tervettä miestä, tutkittiin 900 MHz radiotaajuisen pulssimoduloidun säteilyn vaikutusta aivosähkökäyrään. Tutkimus jakautui siten, että tutkittavat altistettiin viikoittain joko 900 MHz taajuiselle 14 Hz, 217 Hz tai lumeryhmään. Koehenkilöiden altistuessa 14 Hz pulssimoduloidulle taajuudelle havaittiin, että EEG voimistui NREM-unen toisen jakson toimintapyrähdysten aikana. Samanlaista voimistumista tapahtui myös 217 Hz pulssimoduloidulla taajuudella, mutta tämä tulos oli tilastollisesti ei-merkitsevä. Lisäksi vaikutuksissa havaittiin runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Tutkijat totesivat tulosten tarjoavan lisää näyttöä siitä, että pulssimoduloitu radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa aivojen fysiologiaan.
Uusi yhdysvaltalainen raportti Heads They Win, Tails We Lose kertoo, miten suuret yhtiöt käyttävät tiedettä edistääkseen liittovaltiotasolla omia intressejään. Raportti kirjaa lukuisia tapoja, joilla yhtiöt vaikuttavat tiedettä ja politiikkaa ohjaaviin prosesseihin. Yhtiöt esimerkiksi korruptoivat tiedettä tukahduttamalla tutkimusta, manipuloimalla tutkimusasetelmia ja julkaisemalla valikoivasti intresseihinsä sopivia tutkimuksia. Ne myös vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen väheksymällä näyttöä haitoista, panettelemalla tiedemiehiä ja ruokkimalla tiedotusvälineitä asenteellisilla uutisilla.
Kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin GSM-puhelimien käyttämän 1,8 GHz radiotaajuisen säteilyn ja valkosipuliuutteen vaikutuksia rotilla. Ensimmäisessä ryhmässä ne altistettiin pelkästään tämäntaajuiselle 0.4 W/kg SAR-arvon säteilylle kolmen viikon ajan tunnin ajan päivittäin. Toisessa ryhmässä rotat saivat säteilyaltistuksen lisäksi valkosipuliuutetta ja kolmas ryhmä toimi verrokkiryhmänä. Tuloksena havaittiin, että radiotaajuinen säteily lisäsi proteiinien hapettumista aivokudoksessa verrokkiryhmään verrattuna. Valkosipuliuute vähensi selvästi tätä proteiinien hapettumista.